vanko
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
vanko
- (vanhahtava) salko, jonka päähän on kiinnitetty rautakoukku esim. kasken viertämistä varten, palohaka
- Tarmotoinna oli Olga kaivossa, jonka vangolla ja kaivokapalla yhtähaavaa nostamalla hänet saatiin pelastetuksi. (Kaarle Karikko: Onnelan Onni, 1884)
Aiheesta muualla muokkaa
- vanko Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa