vankuma

Viro

Verbi

vankuma (inf vankuda, yks 3 vangub)

1. vaappua, horjua, heilahdella, hoippua, huojua, hoiperrella

   ladvad vanguvad tormis – latvat huojuvat myrskyssä

   umbjoobes mees vankus jalgadel – umpihumalainen mies huojui jaloillaan

   kuidagi vanguti edasi – jotenkin hoiperreltiin eteenpäin

2. (kuvaannollisesti) horjua, olla hatara; järkkyä; häilyä

   vankuvad teadmised – hatarat tiedot

   ühiskonnakord lõi vankuma – yhteiskuntajärjestys alkoi äkisti horjua / yhteiskuntajärjestys järkkyi

   vankus elu ja surma vahel – häilyi elämän ja kuoleman välillä

Liittyvät sanat

• vankumatu
• vankumatult
• vankumatus
• vankuvus

Aiheesta muualla

• vankuma Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)