järkkyä

Suomi

Adjektiivi

järkkyä

1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta järkky

Verbi

järkkyä (52-A) (taivutus[luo])

1. joutua epävakaaseen tilaan perustukseensa nähden (myös kuvaannollisesti)

   Maa järkkyi ja vavahteli, aurinko pimeni mustaksi kuin suruvaate, ja kuu muuttui kauttaaltaan verenpunaiseksi. (Ilm. 6:12 (KR 1992))

   Hänen mielenterveytensä järkkyi monien läheisten kuolintapauksista.

Ääntäminen

• IPA: /ˈjærkːyæˣ/
• tavutus: järk‧ky‧ä

Käännökset

1. joutua epävakaaseen tilaan perustukseensa nähden

englanti: be destabilised

Liittyvät sanat

• järkky

Johdokset

• substantiivit: järkkyminen
• verbit: järkyttää

Aiheesta muualla

• järkkyä Kielitoimiston sanakirjassa