järkkyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaajärkkyminen (38)
- teonnimi verbistä järkkyä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | järkkyminen | järkkymiset |
| genetiivi | järkkymisen | järkkymisten järkkymisien |
| partitiivi | järkkymistä | järkkymisiä |
| akkusatiivi | järkkyminen; järkkymisen |
järkkymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | järkkymisessä | järkkymisissä |
| elatiivi | järkkymisestä | järkkymisistä |
| illatiivi | järkkymiseen | järkkymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | järkkymisellä | järkkymisillä |
| ablatiivi | järkkymiseltä | järkkymisiltä |
| allatiivi | järkkymiselle | järkkymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | järkkymisenä (järkkymisnä) |
järkkymisinä |
| translatiivi | järkkymiseksi | järkkymisiksi |
| abessiivi | järkkymisettä | järkkymisittä |
| instruktiivi | – | järkkymisin |
| komitatiivi | – | järkkymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | järkkymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
järkkymis- | |