varhaissuomi

Suomi

Substantiivi

varhaissuomi (7)

1. (kielitiede) suomen kielen varhaisin sellainen muoto, jonka katsotaan jo irtautuneen suomalais-ugrilaisesta kantakielestä; ero nykysuomeen on vielä sen verran vähäinen, ettei ole kielitieteellisesti perusteltua kutsua muotoa muinaissuomeksi

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑrhɑi̯sˌsuo̯mi/
• tavutus: var‧hais‧suo‧mi

Etymologia

• yhdyssana osista varhainen (yhdys­sana­muoto) ja suomi