vastakynsi

Suomi

Substantiivi

vastakynsi

1. (vanhahtava) vastustus, vastaanpano, vastarinta (yl. vain partitiivissa)

   Mutta mikä rangaistus määrätään hänelle, joka uppiniskaisuutta, auttamatonta vastakynttä osoittelee? (A. Kivi)

   taidatteko sanoa miksi Ruotsissa nykyjään talonpojat yksinänsä vetävät vastakynttä kuin kysymys on hollikyydin eroittaminen maanviljelyksestä? (K. Palturi, Hämäläinen 21/4/1859)

   Kaikki vaan rehellistä kiusaa ja vastakynttä. (J. H. Erkko, Runoelmia 1868-1885)

Etymologia

• yhdyssana sanoista vasta- ja kynsi