verbeugen

Saksa

Verbi

Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p.	verbeugst
ind. prees. y. 3. p.	verbeugt
ind. imperf. y. 3. p.	verbeugte
part. perf.	verbeugt
apuverbi	haben

verbeugen

1. refl.: sich (a) verbeugen kumartua

Etymologia

ver- + beugen

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: Verbeugung