kumartua
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
kumartua (52-K) (taivutus[luo])[1]
- koukistaa selkänsä ja kyyristyä alaspäin
- Pekka pudotti avaimen lattialle ja kumartui nostamaan sen.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkumɑrˌt̪uɑˣ/
- tavutus: ku‧mar‧tu‧a
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kumartua Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52-K