kumartua
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakumartua (52-K) (taivutus[luo])[1]
- koukistaa selkänsä ja kyyristyä alaspäin
- Pekka pudotti avaimen lattialle ja kumartui nostamaan sen.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkumɑrˌt̪uɑˣ/
- tavutus: ku‧mar‧tu‧a
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kumartua Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 52-K