kumartaa
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaakumartaa (54-K) (taivutus[luo])[1]
- mennä kumaraan asentoon tois(t)en edessä
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkumɑrt̪ɑːˣ/
- tavutus: ku‧mar‧taa
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- substantiivit: kumarrus, kumartaminen
- verbit: kumarrella, kumartua
Aiheesta muualla
muokkaa- kumartaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 54-K
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 319 tA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.