verbrämte

Saksa

Verbi

verbrämte

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verbrämen
2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä verbrämen
3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verbrämen
4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä verbrämen
5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko nominatiivimuoto sanasta verbrämt (joka on partisiipin perfekti sanasta verbrämen)
6. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin nominatiivimuoto sanasta verbrämt (joka on partisiipin perfekti sanasta verbrämen)
7. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin akkusatiivimuoto sanasta verbrämt (joka on partisiipin perfekti sanasta verbrämen)
8. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko nominatiivimuoto sanasta verbrämt (joka on partisiipin perfekti sanasta verbrämen)
9. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko akkusatiivimuoto sanasta verbrämt (joka on partisiipin perfekti sanasta verbrämen)
10. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta verbrämt (joka on partisiipin perfekti sanasta verbrämen)
11. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta verbrämt (joka on partisiipin perfekti sanasta verbrämen)