Hollanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

verhoor n. (monikko verhoren)

  1. kuulustelu

verhoor

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verhoren
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä verhoren
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä verhoren