verhoor n. (monikko verhoren)
- kuulustelu
verhoor
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verhoren
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä verhoren
- (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä verhoren