kuulustelu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kuulustelu
- tilaisuus, jossa henkilöä kuulustellaan jostakin asiasta; erityisesti poliisin suorittama
- Nainen on kuulustelussa tunnustanut syyllisyytensä ja hänet on pidätetty.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkuːlusˌt̪elu/
- tavutus: kuu‧lus‧te‧lu
Etymologia muokkaa
johdettu suomen kielen verbistä kuulustella
Käännökset muokkaa
1. tilaisuus, jossa henkilöä kuulustellaan
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
ehtolaiskuulustelu, kertauskuulustelu, korotuskuulustelu, kuulustelukutsu, kuulustelupöytäkirja, loppukuulustelu, poliisikuulustelu, ristikuulustelu, uusintakuulustelu
Aiheesta muualla muokkaa
- kuulustelu Kielitoimiston sanakirjassa