kuulustelu

Suomi

Substantiivi

kuulustelu

1. tilaisuus, jossa henkilöä kuulustellaan jostakin asiasta; erityisesti poliisin suorittama

   Nainen on kuulustelussa tunnustanut syyllisyytensä ja hänet on pidätetty.

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuːlusˌt̪elu/
• tavutus: kuu‧lus‧te‧lu

Etymologia

johdettu suomen kielen verbistä kuulustella

Käännökset

1. tilaisuus, jossa henkilöä kuulustellaan

englanti: examination, interrogation norja (bokmål): avhør n. norja (nynorsk): avhøyr n. turkki: soruşturma

ukraina: допит m. venäjä: допрос m. viro: ülekuulamine

Liittyvät sanat

• kuuleminen
• tentti

Yhdyssanat

ehtolaiskuulustelu, kertauskuulustelu, korotuskuulustelu, kuulustelukutsu, kuulustelupöytäkirja, loppukuulustelu, poliisikuulustelu, ristikuulustelu, uusintakuulustelu

Aiheesta muualla

• kuulustelu Kielitoimiston sanakirjassa