kuulustelu
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuulustelu
- tilaisuus, jossa henkilöä kuulustellaan jostakin asiasta; erityisesti poliisin suorittama
- Nainen on kuulustelussa tunnustanut syyllisyytensä ja hänet on pidätetty.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkuːlusˌt̪elu/
- tavutus: kuu‧lus‧te‧lu
Etymologia
muokkaajohdettu suomen kielen verbistä kuulustella
Käännökset
muokkaa1. tilaisuus, jossa henkilöä kuulustellaan
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaehtolaiskuulustelu, kertauskuulustelu, korotuskuulustelu, kuulustelukutsu, kuulustelupöytäkirja, loppukuulustelu, poliisikuulustelu, ristikuulustelu, uusintakuulustelu
Aiheesta muualla
muokkaa- kuulustelu Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 647 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa