Wikipedia
Katso artikkeli Tentti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

tentti (5-C)[1]

  1. koe tai kuulustelu esimerkiksi kurssin päättyessä

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈt̪ent̪ːi/
  • tavutus: tent‧ti

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tentti tentit
genetiivi tentin tenttien
partitiivi tenttiä tenttejä
akkusatiivi tentti;
tentin
tentit
sisäpaikallissijat
inessiivi tentissä tenteissä
elatiivi tentistä tenteistä
illatiivi tenttiin tentteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tentillä tenteillä
ablatiivi tentiltä tenteiltä
allatiivi tentille tenteille
muut sijamuodot
essiivi tenttinä tentteinä
translatiivi tentiksi tenteiksi
abessiivi tentittä tenteittä
instruktiivi tentein
komitatiivi tentteine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

ruotsin sanasta tentamen.[2]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

alkutentti, approbaturtentti, cum laude -tentti, kevättentti, kirjatentti, laudaturtentti, lopputentti, tenttiaika, tenttijärjestys, tenttikausi, tenttikirja, tenttikysymys, vaalitentti

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • tentti Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C
  2. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.