verweigere

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verweigern
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä verweigern
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä verweigern
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä verweigern