verweigert

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä verweigern
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä verweigern
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä verweigern
  4. (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä verweigern