Saksa muokkaa

Verbi muokkaa

Taivutus
ind. prees. y. 2. p. verziehst
ind. prees. y. 3. p. verzieht
ind. imperf. y. 3. p. verzog
part. perf. verzogen
apuverbi haben

verziehen

  1. vääntää, vääristää

Etymologia muokkaa

ver- + ziehen

Verbi muokkaa

verziehen

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä verzeihen
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä verzeihen
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä verzeihen
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä verzeihen