vientitakuu

Suomi

Substantiivi

vientitakuu

1. valtion tai sen erityisluottolaitoksen myöntämä takuu vientiin liittyvien luottotappioiden rajaamiseen

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋie̯nt̪iˌt̪ɑkuː/
• tavutus: vien‧ti‧ta‧kuu

Etymologia

yhdyssana sanoista vienti ja takuu

Aiheesta muualla

• vientitakuu Kielitoimiston sanakirjassa