Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

viritä (75) (taivutus)

  1. käynnistyä vähitellen
    Tuuli virisi auringon noustessa. Mahtaako siitä kehkeytyä myrsky.
    Tuuli sai illalla sammuneen nuotion uudelleen viriämään, olisi voinut levitä metsäpaloksi.
    Bussin odottajien keskuudessa virisi yllättäen keskustelu liikenneolojen kurjuudesta.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈʋirit̪æˣ/
  • tavutus: vi‧ri‧tä

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • viritä Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

viritä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä virittää
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä virittää
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä virittää