vouhottaa

Suomi

Verbi

vouhottaa (56-C) (taivutus)

1. (arkikieltä) pyrkiä edistämään (jotakin) innokkaasti, mutta asiaan perehtymättä tai ilman mielekästä perustetta

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋou̯hot̪ːɑːˣ/
• tavutus: vou‧hot‧taa

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: vouhottaminen

Lähikäsitteet

• touhottaa
• öyhöttää

Aiheesta muualla

• vouhottaa Kielitoimiston sanakirjassa