vrag

Kroaatti

Substantiivi

vrȃg m.  (monikko vrȁgovi tai vrȃzi)

1. paholainen
2. (vanhentunut, kirjakieltä) vihollinen
3. helvetti, piru (käytetään kirosanana tietyissä ilmauksissa)

   Nije vrag! – Älä helvetissä? (ilmaisee epäuskoa)

   Koji mu je vrag? – Mikä helvetti häntä vaivaa?

   Do vraga!, Do sto vragova!, Idi do vraga! K vragu! Neka te vrag nosi! Vrag te odnio!

   Painu helvettiin!, Piru sinut vieköön!

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	vrag	vragovi/vrazi
genetiivi	vraga	vragova/vraga
datiivi-lokatiivi	vragu	vragovima/vrazima
akkusatiivi	vraga	vragove/vrage
vokatiivi	vraže	vragovi/vrazi
instrumentaali	vragom	vragovima/vrazima

Etymologia

• kantaslaavin *vorgъ, josta myös mm. muinaiskirkkoslaavin врагъ, venäjän ворог ja puolan wróg

Liittyvät sanat

• vraški

Synonyymit

• (paholainen) đavao

Aiheesta muualla

• vrȃg Hrvatski jezični portal