Katso myös: woben

wöben

  1. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä weben (’kietoutua; kehkeytyä’)
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä weben (’kietoutua; kehkeytyä’)