weigere

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä weigern
  2. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä weigern
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä weigern
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä weigern