weigern

Saksa

Verbi

Taivutus[luo]
ind. prees. y. 2. p.	weigerst
ind. prees. y. 3. p.	weigert
ind. imperf. y. 3. p.	weigerte
part. perf.	geweigert
apuverbi	haben

weigern

1. refl.: sich (a) weigern, etwas zu machen kieltäytyä tekemästä jtk

Ääntäminen

• IPA: [ˈvaɪ̯ɡɐn]

• tavutus: wei‧gern

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: verweigern