weigerte

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä weigern
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä weigern
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä weigern
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä weigern