weigerten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä weigern
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä weigern
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä weigern
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä weigern