(psykologia) psykologinen teoria, jonka mukaan joillakin ihmisillä on vajaus inhoamiensa (huono puoli) ja pitämiensä (hyvä puoli) piirteiden integroimisessa samalle henkilölle kuuluviksi (= yksi ja sama henkilö, jolla on sekä hyviä että huonoja piirteitä), jolloin käsitys toisesta ihmisestä ei ole ehyt ja tasapainoinen, minkä seurauksena ihmissuhde on vaarassa alati katketa kun toinen näyttäytyy "täysin huonona" koska tästä vajauksesta johtuen ei tasapainoisesti pysty enää esimerkiksi ristiriitatilanteessa huomioimaan/muistamaan toisen ihmisen hyvää puolta ("täysin hyviä" ihmisen piirteitä) ollenkaan; syvällisemmin kyvyttömyys käsittää että äidinrinta ei ole erillinen osa, vaan on osa äitiä, ja äiti aiheuttaa frustraation ja muuttuu lapsen mielessä "pahaksi äidiksi" kun pääsy rintaan, jonka ei ymmärrä olevan osa äitiä, katkeaa
