widerlegtes

  1. (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva nominatiivimuoto sanasta widerlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta widerlegen)
  2. (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva akkusatiivimuoto sanasta widerlegt (joka on partisiipin perfekti sanasta widerlegen)