yhdentekevä

Suomi

Adjektiivi

yhdentekevä (10) (komparatiivi yhdentekevämpi, superlatiivi yhdentekevin) (taivutus[luo])

1. usein välinpitämättömyyttä ilmaisemassa: merkityksetön, toisarvoinen, samantekevä

Ääntäminen

• IPA: /ˈyhdenˌt̪ekeʋæ/
• tavutus: yh‧den‧te‧ke‧vä

Liittyvät sanat

Johdokset

• adverbit: yhdentekevästi
• substantiivit: yhdentekevyys

Aiheesta muualla

• yhdentekevä Kielitoimiston sanakirjassa