yksikielinen

Suomi

Substantiivi

yksikielinen

1. sellainen, joka osaa vain yhtä kieltä
2. sellainen, joka on vain yhdellä kielellä
3. sellainen, jossa on yhtä kieltä puhuva väestö ja jossa tarjotaan palveluita yhdellä kielellä

   yksikielinen kunta

Ääntäminen

• IPA: /ˈyksiˌkie̯linen/
• tavutus: yk‧si‧kie‧li‧nen

Käännökset

1. sellainen, joka osaa vain yhtä kieltä

englanti: monolingual hollanti: eentalig

kroaatti: jednojezičan saksa: einsprachig

Liittyvät sanat

• kaksikielinen
• monikielinen

Aiheesta muualla

• yksikielinen Kielitoimiston sanakirjassa