yksinoikeus

Suomi

Substantiivi

yksinoikeus

1. se, että vain yhdellä on oikeus käyttää jotakin, eikä muilla ole tapauksessa vastaavaa oikeutta

   Yksinoikeus tavaramerkkiin tarkoittaa, ettei kukaan muu kuin merkin haltija saa ilman tämän lupaa elinkeinotoiminnassa käyttää tähän merkkiin sekoitettavissa olevaa merkkiä.

   Yksinoikeuden olemassaolo edellyttää luvan hankkimista tekijältä tai muulta oikeudenhaltijalta, jos teosta tai muuta suojan kohdetta käytetään yksinoikeuden piiriin kuuluvalla tavalla.

Ääntäminen

• IPA: /ˈyksinˌoi̯keus/ tai /ˈyksinˌoi̯keu̯s/
• tavutus: yk‧sin‧oi‧ke‧us / yk‧sin‧oi‧keus

Etymologia

yhdyssana sanoista yksin ja oikeus

Käännökset

1. se, että vain yhdellä on oikeus käyttää jotakin, eikä muilla ole tapauksessa vastaavaa oikeutta

englanti: exclusive right, sole right

ruotsi: ensamrätt

Liittyvät sanat

• eksklusiivinen

Aiheesta muualla

• yksinoikeus Kielitoimiston sanakirjassa