Suomi muokkaa

Adverbi muokkaa

yksin

  1. ilman kenenkään muun seuraa
    Olin koko illan yksin kotona.
    En haluaisi mennä yksin teatteriin.
  2. ilman apua, yksinään
    Kerään yksin kaikki viinimarjat.
    Muut katsoivat vierestä, kun tyttö etsi yksin silmälasejansa.
    Yksin saa kaiken aina tehdä!
  3. vain, yksinomaan
    Yksin hän tietää vastauksen.
  4. pelkästään, yksinomaan, jo
    Yksin viime vuonna niitä myytiin enemmän kuin koko koko edeltäneellä vuosikymmenellä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈyksin/
  • tavutus: yk‧sin

Etymologia muokkaa

instruktiivi sanasta yksi

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa

Numeraali muokkaa

yksin

  1. (taivutusmuoto) monikon instruktiivimuoto sanasta yksi

Aiheesta muualla muokkaa

  • yksin Kielitoimiston sanakirjassa