SuomiMuokkaa

AdverbiMuokkaa

ilman

  1. paitsi, vailla; muuten
    Lapsille riittää, mutta äiti jää usein ilman.
    Ymmärrän ilmankin, että tilanne on vakava.
  2. ilman vain kans. muuten vain, ilman aikojaan
    Miksi menet sinne? -Ihan ilman vain.
  3. kans. ilmaiseksi
    Sinne en lähde, vaikka ilman pääsisin.
  4. Ilmanko(s) ei siis syyttä, siksipä siis
    Ilmankos minusta tuntuikin, että jotain on vialla.
    Ilmankos hän vaikuttikin jotenkin oudolta.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈilmɑn/
  • tavutus: il‧man

EtymologiaMuokkaa

Ilma-substantiivin instruktiivi. Merkityksenkehitys on oletettavasti ’ilman tavoin’ > ’tyhjänä, vailla’[1]

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • ilman Kielitoimiston sanakirjassa

PrepositioMuokkaa

ilman (+ partitiivi)

  1. ilmaisee jnk olemista tai tapahtumista toisen ollessa poissa
    Ilman muutosta suunnitelma on torso.
    Ilman muuta.

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

ilman

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta ilma

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 21