Katso myös: Sola, söla
 
sola

Substantiivi

muokkaa

sola (10)

Katso artikkeli Sola Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. kapea kuilu korkeiden pinnanmuodostumien tai rakenteiden välissä
    Tie kulkee vuorten välisessä solassa.
    Rakennusten välinen sola on varattu palokujalle.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsolɑ/
  • tavutus: so‧la

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sola solat
genetiivi solan solien
(solain)
partitiivi solaa solia
akkusatiivi sola;
solan
solat
sisäpaikallissijat
inessiivi solassa solissa
elatiivi solasta solista
illatiivi solaan soliin
ulkopaikallissijat
adessiivi solalla solilla
ablatiivi solalta solilta
allatiivi solalle solille
muut sijamuodot
essiivi solana solina
translatiivi solaksi soliksi
abessiivi solatta solitta
instruktiivi solin
komitatiivi soline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sola-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • sola Kielitoimiston sanakirjassa
  • sola Tieteen termipankissa

Englanti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

sola

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta solum

Espanja

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

sola

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta solo

Esperanto

muokkaa

Adverbi

muokkaa

sola

  1. yksin

Adverbi

muokkaa

sola

  1. yksin

Italia

muokkaa

Adjektiivi

muokkaa

sola

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta solo

Substantiivi

muokkaa

sola

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta solo

Latina

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

sola

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta solum
  2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta solum

Substantiivi

muokkaa

sola f.

  1. meriantura (Solea solea)

Viitteet

muokkaa
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”sola”.