kujanne
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- tavallisemmin: kuja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kujanne | kujanteet |
genetiivi | kujanteen | kujanteiden kujanteitten |
partitiivi | kujannetta | kujanteita |
akkusatiivi | kujanne; kujanteen |
kujanteet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kujanteessa | kujanteissa |
elatiivi | kujanteesta | kujanteista |
illatiivi | kujanteeseen | kujanteisiin kujanteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kujanteella | kujanteilla |
ablatiivi | kujanteelta | kujanteilta |
allatiivi | kujanteelle | kujanteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kujanteena | kujanteina |
translatiivi | kujanteeksi | kujanteiksi |
abessiivi | kujanteetta | kujanteitta |
instruktiivi | – | kujantein |
komitatiivi | – | kujanteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kujantee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kujannet- |
Aiheesta muualla
muokkaaSubstantiivi
muokkaakujanne