solina
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
solina (12)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsolinɑ/
- tavutus: so‧li‧na
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | solina | solinat |
| genetiivi | solinan | solinoiden solinoitten (solinain) |
| partitiivi | solinaa | solinoita |
| akkusatiivi | solina; solinan |
solinat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | solinassa | solinoissa |
| elatiivi | solinasta | solinoista |
| illatiivi | solinaan | solinoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | solinalla | solinoilla |
| ablatiivi | solinalta | solinoilta |
| allatiivi | solinalle | solinoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | solinana | solinoina |
| translatiivi | solinaksi | solinoiksi |
| abessiivi | solinatta | solinoitta |
| instruktiivi | – | solinoin |
| komitatiivi | – | solinoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | solina- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Huomautukset muokkaa
Etymologia muokkaa
- verbistä solista
Substantiivi muokkaa
solina
- (taivutusmuoto) yksikön essiivimuoto sanasta sol