solina
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaasolina (12)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈsolinɑ/
- tavutus: so‧li‧na
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | solina | solinat |
| genetiivi | solinan | solinoiden solinoitten (solinain) |
| partitiivi | solinaa | solinoita |
| akkusatiivi | solina; solinan |
solinat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | solinassa | solinoissa |
| elatiivi | solinasta | solinoista |
| illatiivi | solinaan | solinoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | solinalla | solinoilla |
| ablatiivi | solinalta | solinoilta |
| allatiivi | solinalle | solinoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | solinana | solinoina |
| translatiivi | solinaksi | solinoiksi |
| abessiivi | solinatta | solinoitta |
| instruktiivi | – | solinoin |
| komitatiivi | – | solinoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | solina- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Huomautukset
muokkaaEtymologia
muokkaa- verbistä solista
Aiheesta muualla
muokkaa- solina Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
muokkaasolina
- (taivutusmuoto) yksikön essiivimuoto sanasta sol
Substantiivi
muokkaasolina
- (taivutusmuoto) monikon essiivimuoto sanasta sola