yksinäinen
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
yksinäinen (38) (komparatiivi yksinäisempi, superlatiivi yksinäisin) (taivutus [luo])
- yksin oleva, vailla seuraa
- Pekka on yksinäinen ilman ikätovereita.
- Mummo tuntee olonsa yksinäiseksi toisten keskellä.
- erillinen
- Yksinäinen talo kylän laidalla ― omakotiasujan toive.
- syrjäinen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈyksiˌnæi̯nen/
- tavutus: yk‧si‧näi‧nen
Etymologia muokkaa
Yksinä- + -inen. Vastineita sukukielissä: lyydin ükšnäińe.[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- verbit: yksinäistyä
Yhdyssanat muokkaa
yksinäisselli, yksinäistalo, yksinäistalous
Substantiivi muokkaa
yksinäinen
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- yksinäinen Kielitoimiston sanakirjassa
- yksinäinen Tieteen termipankissa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.