yksinäinen

Suomi

Adjektiivi

yksinäinen (38) (komparatiivi yksinäisempi, superlatiivi yksinäisin) (taivutus [luo])

1. yksin oleva, vailla seuraa

   Pekka on yksinäinen ilman ikätovereita.

   Mummo tuntee olonsa yksinäiseksi toisten keskellä.

2. erillinen

   Yksinäinen talo kylän laidalla ― omakotiasujan toive.

3. syrjäinen

Ääntäminen

• IPA: /ˈyksiˌnæi̯nen/
• tavutus: yk‧si‧näi‧nen

Etymologia

Yksinä- + -inen. Vastineita sukukielissä: lyydin ükšnäińe.

Käännökset

1. yksin oleva, vailla seuraa

englanti: deserted, lone, lonely, lorn, solitary, stray espanja: solitario, solo ido: aparta japani: わびしい ranska: esseulé, solitaire, seul

ruotsi: ensam, ensamstående, ödslig saksa: allein, einsam tanska: enlig venäjä: одинокий, одиночный viro: üksik

Liittyvät sanat

• perheetön
• yksin
• yksinäisyydentunne

Johdokset

• substantiivit: yksinäisyys
• verbit: yksinäistyä

Yhdyssanat

yksinäisselli, yksinäistalo, yksinäistalous

Substantiivi

yksinäinen

1. yksinäisyyttä poteva, yksin tai yksinäisyydessä elävä henkilö

Liittyvät sanat

• erakko

Aiheesta muualla

• yksinäinen Kielitoimiston sanakirjassa
• yksinäinen Tieteen termipankissa
• yksinäinen Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 620 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa