Wikipedia
Katso artikkeli Yksinäisyys Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

yksinäisyys (40)

  1. yksin olemisen kokemus
    Yksinäisyys johtuu usein jonkin tärkeän suhteen katkeamisesta.”
  2. muista erillään oleminen
    Vetäytyä yksinäisyyteen.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈyksiˌnæi̯syːs/
  • tavutus: yk‧si‧näi‧syys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi yksinäisyys yksinäisyydet
genetiivi yksinäisyyden yksinäisyyksien
partitiivi yksinäisyyttä yksinäisyyksiä
akkusatiivi yksinäisyys;
yksinäisyyden
yksinäisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi yksinäisyydessä yksinäisyyksissä
elatiivi yksinäisyydestä yksinäisyyksistä
illatiivi yksinäisyyteen yksinäisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi yksinäisyydellä yksinäisyyksillä
ablatiivi yksinäisyydeltä yksinäisyyksiltä
allatiivi yksinäisyydelle yksinäisyyksille
muut sijamuodot
essiivi yksinäisyytenä yksinäisyyksinä
translatiivi yksinäisyydeksi yksinäisyyksiksi
abessiivi yksinäisyydettä yksinäisyyksittä
instruktiivi yksinäisyyksin
komitatiivi yksinäisyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo yksinäisyyde-
vahva vartalo yksinäisyyte-
konsonantti-
vartalo
yksinäisyyt-

Etymologia

muokkaa

nomini yksinäinen + johdin -yys

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa