yksinäisyys
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
yksinäisyys (40)
- yksin olemisen kokemus
- ”Yksinäisyys johtuu usein jonkin tärkeän suhteen katkeamisesta.”
- muista erillään oleminen
- Vetäytyä yksinäisyyteen.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈyksiˌnæi̯syːs/
- tavutus: yk‧si‧näi‧syys
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | yksinäisyys | yksinäisyydet |
| genetiivi | yksinäisyyden | yksinäisyyksien |
| partitiivi | yksinäisyyttä | yksinäisyyksiä |
| akkusatiivi | yksinäisyys; yksinäisyyden |
yksinäisyydet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | yksinäisyydessä | yksinäisyyksissä |
| elatiivi | yksinäisyydestä | yksinäisyyksistä |
| illatiivi | yksinäisyyteen | yksinäisyyksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | yksinäisyydellä | yksinäisyyksillä |
| ablatiivi | yksinäisyydeltä | yksinäisyyksiltä |
| allatiivi | yksinäisyydelle | yksinäisyyksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | yksinäisyytenä | yksinäisyyksinä |
| translatiivi | yksinäisyydeksi | yksinäisyyksiksi |
| abessiivi | yksinäisyydettä | yksinäisyyksittä |
| instruktiivi | – | yksinäisyyksin |
| komitatiivi | – | yksinäisyyksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | yksinäisyyde- | |
| vahva vartalo | yksinäisyyte- | |
| konsonantti- vartalo |
yksinäisyyt- | |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
1. yksin olemisen kokemus
|
|
Aiheesta muualla muokkaa
- yksinäisyys Kielitoimiston sanakirjassa
- yksinäisyys Tieteen termipankissa