Substantiivi

muokkaa

apu (1-E) (monikko avut)

  1. toimi tai toimitus, minkä tarkoitus on auttaa pulaan joutunutta tai vaikeassa tilanteessa olevaa; auttaminen, avustaminen
    Apu tuli viime hetkellä.
    Apua on joskus helpompi antaa kuin ottaa vastaan.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈɑpu/, [ˈɑ̝pu]
  • tavutus: a‧pu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi apu avut
genetiivi avun apujen
partitiivi apua apuja
akkusatiivi apu;
avun
avut
sisäpaikallissijat
inessiivi avussa avuissa
elatiivi avusta avuista
illatiivi apuun apuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi avulla avuilla
ablatiivi avulta avuilta
allatiivi avulle avuille
muut sijamuodot
essiivi apuna apuina
translatiivi avuksi avuiksi
abessiivi avutta avuitta
instruktiivi avuin
komitatiivi apuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo avu-
vahva vartalo apu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ammattiapu, apuharvennus, apuhoitaja, apujoukko, apukeino, apukeittiö, apukoulu, apulainen, apulannoite, apulanta, apumies, apumoottori, apuneuvo, apupisto, apuraha, apusana, aputaso, aputyövoima, apuverbi, apuviiva, apuvoima, apuväline, aseapu, asiantuntija-apu, asiantuntijanapu, avunanto, avunhuuto, avunsaaja, avuntarjous, elatusapu, ensiapu, hautausapu, huoltoapu, hätäapu, katastrofiapu, kehitysapu, kodinhoitoapu, kriisiapu, kuolinapu, köyhäinapu, lääkärinapu, naapuriapu, oikeusapu, pohjeapu, ruoka-apu, sijaisapu, talkooapu, tilapäisapu, työapu, ulkomaanapu, vaateapu, vaatetusapu, valtionapu, vetoapu, virka-apu

Idiomit

muokkaa
  • Oma apu, paras apu.

Aiheesta muualla

muokkaa
  • apu Kielitoimiston sanakirjassa
  • apu Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa