SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

ylevä (10) (komparatiivi ylevämpi, superlatiivi ylevin) (taivutus)

  1. jalo, kunnioitettava, ihailtava
    ylevä teko

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈyleʋæ/
  • tavutus: y‧le‧vä

EtymologiaMuokkaa

Johan Frosteruksen käyttöön ottama uudissana[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

ylevähenkinen, ylevämielinen, yleväryhtinen, ylevätyylinen

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • ylevä Kielitoimiston sanakirjassa
  • ylevä Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Lauri Hakulinen: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 430–476. 4.painos. Helsinki: Otava, 1979.