Suomi muokkaa

Konjunktio muokkaa

ynnä

  1. (vanhahtava) ja
    ynnä muuta sellaista

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈynːæ/
  • tavutus: yn‧nä

Etymologia muokkaa

Alun perin yksi-sanan essiivimuoto (< *yk(t)nä)[1]. Merkitys on siten ollut ’yhdessä’.[2]

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • ynnä Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

ynnä

  1. plus (yhteenlaskuoperaattori)
    neljä ynnä viisi on yhdeksän

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • ynnä Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 391. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
  2. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 51-52