ynnä
Suomi
muokkaaKonjunktio
muokkaaynnä
- (vanhahtava) ja
- ynnä muuta sellaista
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈynːæ/
- tavutus: yn‧nä
Etymologia
muokkaaAlun perin yksi-sanan essiivimuoto (< *yk(t)nä)[1]. Merkitys on siten ollut ’yhdessä’.[2]
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- ynnä Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
muokkaaynnä
- plus (yhteenlaskuoperaattori)
- neljä ynnä viisi on yhdeksän
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: ynnätä
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- ynnä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 391. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 51-52