zuerkennen

Saksa

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 2. p.	erkennst zu
ind. prees. y. 3. p.	erkennt zu
ind. imperf. y. 3. p.	erkannte zu
part. perf.	zuerkannt
apuverbi	haben

zu|erkennen

1. (d) (a) zuerkennen myöntää jollekulle jokin (oikeus, viranomaisprosessin tai oikeudenkäynnin kautta)

   Ihr wurde durch das Urteil die Staatsbürgerschaft zuerkannt.

   Tuomion myötä hänelle myönnettiin kansalaisuus.

Etymologia

zu- + erkennen