Liite:Adjektiivitaivutus/suomi/ominainen

Positiivi Komparatiivi Superlatiivi
sijamuoto yksikkö monikko sijamuoto yksikkö monikko sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi ominainen ominaiset nominatiivi ominaisempi ominaisemmat nominatiivi ominaisin ominaisimmat
genetiivi ominaisen ominaisten
ominaisien
genetiivi ominaisemman ominaisempien
(ominaisempain)
genetiivi ominaisimman ominaisimpien
ominaisinten
(ominaisimpain)
partitiivi ominaista ominaisia partitiivi ominaisempaa ominaisempia partitiivi ominaisinta ominaisimpia
akkusatiivi ominainen;
ominaisen
ominaiset akkusatiivi ominaisempi;
ominaisemman
ominaisemmat akkusatiivi ominaisin;
ominaisimman
ominaisimmat
sisäpaikallissijat sisäpaikallissijat sisäpaikallissijat
inessiivi ominaisessa ominaisissa inessiivi ominaisemmassa ominaisemmissa inessiivi ominaisimmassa ominaisimmissa
elatiivi ominaisesta ominaisista elatiivi ominaisemmasta ominaisemmista elatiivi ominaisimmasta ominaisimmista
illatiivi ominaiseen ominaisiin illatiivi ominaisempaan ominaisempiin illatiivi ominaisimpaan ominaisimpiin
ulkopaikallissijat ulkopaikallissijat ulkopaikallissijat
adessiivi ominaisella ominaisilla adessiivi ominaisemmalla ominaisemmilla adessiivi ominaisimmalla ominaisimmilla
ablatiivi ominaiselta ominaisilta ablatiivi ominaisemmalta ominaisemmilta ablatiivi ominaisimmalta ominaisimmilta
allatiivi ominaiselle ominaisille allatiivi ominaisemmalle ominaisemmille allatiivi ominaisimmalle ominaisimmille
muut muut muut
essiivi ominaisena ominaisina essiivi ominaisempana ominaisempina essiivi ominaisimpana ominaisimpina
translatiivi ominaiseksi ominaisiksi translatiivi ominaisemmaksi ominaisemmiksi translatiivi ominaisimmaksi ominaisimmiksi
abessiivi ominaisetta ominaisitta abessiivi ominaisemmatta ominaisemmitta abessiivi ominaisimmatta ominaisimmitta
instruktiivi ominaisin instruktiivi ominaisemmin instruktiivi ominaisimmin
komitatiivi ominaisine komitatiivi ominaisempine komitatiivi ominaisimpine