ainoa
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
ainoa (ainoa) (ei vertailuasteita)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑi̯noɑ/
- tavutus: ai‧no‧a
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ainoa | ainoat |
| genetiivi | ainoan | ainoiden ainoitten (ainoain) |
| partitiivi | ainoaa ainoata |
ainoita |
| akkusatiivi | ainoa; ainoan | ainoat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ainoassa | ainoissa |
| elatiivi | ainoasta | ainoista |
| illatiivi | ainoaan | ainoisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ainoalla | ainoilla |
| ablatiivi | ainoalta | ainoilta |
| allatiivi | ainoalle | ainoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ainoana | ainoina |
| translatiivi | ainoaksi | ainoiksi |
| abessiivi | ainoatta | ainoitta |
| instruktiivi | – | ainoin |
| komitatiivi | – | ainoine |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Rinnakkaismuodot muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: ainokainen
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- ainoa Kielitoimiston sanakirjassa