arkeologi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- ammattinaan arkeologiaa harjoittava henkilö
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈɑrkeoˌlogi/ (usein myös /ˈɑrkːeoˌlogi/)
- tavutus: ar‧ke‧o‧lo‧gi
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | arkeologi | arkeologit |
| genetiivi | arkeologin | arkeologien (arkeologein) |
| partitiivi | arkeologia | arkeologeja |
| akkusatiivi | arkeologi; arkeologin |
arkeologit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | arkeologissa | arkeologeissa |
| elatiivi | arkeologista | arkeologeista |
| illatiivi | arkeologiin | arkeologeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | arkeologilla | arkeologeilla |
| ablatiivi | arkeologilta | arkeologeilta |
| allatiivi | arkeologille | arkeologeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | arkeologina | arkeologeina |
| translatiivi | arkeologiksi | arkeologeiksi |
| abessiivi | arkeologitta | arkeologeitta |
| instruktiivi | – | arkeologein |
| komitatiivi | – | arkeologeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | arkeologi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. ammattinaan arkeologiaa harjoittava henkilö
|
|
Aiheesta muualla muokkaa
- arkeologi Kielitoimiston sanakirjassa
Norja muokkaa
Substantiivi muokkaa
arkeologi
Ruotsi muokkaa
Substantiivi muokkaa
arkeologi yl. (yks. määr. arkeologin[luo], ei monikkoa)
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5