braniti

Kroaatti muokkaa

brániti (yks. 1. brȃnīm) (imperfektiivinen)

puolustaa (vaaralta, oikeudessa, olla puolella)
kieltää (pyytää tai pakottaa olemaan tekemättä jotakin tai olemaan käyttämättä jtk)
(refleksiivinen; se) puolustautua (vaaralta)

Verbin braniti taivutus

Infinitiivi	Preesensin adverbi	Gerundi
braniti	braneći	branjenje

Aikamuoto	Yksikkö			Monikko
Aikamuoto	1. pers.	2. pers.	3. pers.	1. pers.	2. pers.	3. pers.
Preesens	branim	braniš	brani	branimo	branite	brane
Imperfekti	branjah	branjaše		branjasmo	branjaste	branjahu
Imperatiivi	–	brani	–	branimo	branite	–
Aktiivin partisiipin perfekti	branio m. branila f. branilo n.			branili m. branile f. branila n.
Passiivin partisiipin perfekti	branjen m. branjena f. branjeno n.			branjeni m. branjene f. branjena n.