Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

entisyys (40)

  1. vanhat ajat; aiemmin tapahtunut, menneisyys, muinaisuus
    entisyyden varjo
  2. tuttuus, aiempi kanssakäyminen
    Osalla porukasta on kuitenkin "jonkinlaista entisyyttä poliisin kanssa". (hs.fi)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈent̪isyːs/
  • tavutus: en‧ti‧syys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi entisyys entisyydet
genetiivi entisyyden entisyyksien
partitiivi entisyyttä entisyyksiä
akkusatiivi entisyys;
entisyyden
entisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi entisyydessä entisyyksissä
elatiivi entisyydestä entisyyksistä
illatiivi entisyyteen entisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi entisyydellä entisyyksillä
ablatiivi entisyydeltä entisyyksiltä
allatiivi entisyydelle entisyyksille
muut sijamuodot
essiivi entisyytenä entisyyksinä
translatiivi entisyydeksi entisyyksiksi
abessiivi entisyydettä entisyyksittä
instruktiivi entisyyksin
komitatiivi entisyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo entisyyde-
vahva vartalo entisyyte-
konsonantti-
vartalo
entisyyt-

Etymologia muokkaa

sanan entinen vartalosta entis- ja suffiksista -yys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa