epifania
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
epifania (12)
- yliluonnollinen ilmestys- tai valaistumiskokemus
- äkillinen syvällinen oivallus tai keksintö
- loppiainen
- (kristinusko) itämaisten tietäjien enkeliltä saama ilmoitus Jeesuksen syntymästä
- (kristinusko) eräissä kirkkokunnissa kirkkovuoden jakso, joka kestää loppiaispäivästä laskiaistiistaihin
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | epifania | epifaniat |
| genetiivi | epifanian | epifanioiden epifanioitten (epifaniain) |
| partitiivi | epifaniaa | epifanioita |
| akkusatiivi | epifania; epifanian |
epifaniat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | epifaniassa | epifanioissa |
| elatiivi | epifaniasta | epifanioista |
| illatiivi | epifaniaan | epifanioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | epifanialla | epifanioilla |
| ablatiivi | epifanialta | epifanioilta |
| allatiivi | epifanialle | epifanioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | epifaniana | epifanioina |
| translatiivi | epifaniaksi | epifanioiksi |
| abessiivi | epifaniatta | epifanioitta |
| instruktiivi | – | epifanioin |
| komitatiivi | – | epifanioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | epifania- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. ilmestys- tai valaistumiskokemus
|
Aiheesta muualla muokkaa
- epifania Tieteen termipankissa