epilepsia
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
epilepsia (12)
- krooninen sairaus, joka aiheuttaa ennalta arvaamattomia kouristuskohtauksia ja tajunnan hämärtymistä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈepiˌlepsiɑ/
- tavutus: e‧pi‧lep‧si‧a
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | epilepsia | epilepsiat |
genetiivi | epilepsian | epilepsioiden epilepsioitten (epilepsiain) |
partitiivi | epilepsiaa | epilepsioita |
akkusatiivi | epilepsia; epilepsian |
epilepsiat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | epilepsiassa | epilepsioissa |
elatiivi | epilepsiasta | epilepsioista |
illatiivi | epilepsiaan | epilepsioihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | epilepsialla | epilepsioilla |
ablatiivi | epilepsialta | epilepsioilta |
allatiivi | epilepsialle | epilepsioille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | epilepsiana | epilepsioina |
translatiivi | epilepsiaksi | epilepsioiksi |
abessiivi | epilepsiatta | epilepsioitta |
instruktiivi | – | epilepsioin |
komitatiivi | – | epilepsioine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | epilepsia- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
- (vanhanaikainen) kaatumatauti
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- epilepsia Kielitoimiston sanakirjassa
Espanja muokkaa
Substantiivi muokkaa
epilepsia
- epilepsia, kaatumatauti
Liittyvät sanat muokkaa
Viro muokkaa
Substantiivi muokkaa
epilepsia (gen epilepsia, part epilepsiat)