Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

epileptikko (4-A)[1]

  1. epilepsiaa sairastava henkilö

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈepiˌlept̪ikːo/
  • tavutus: e‧pi‧lep‧tik‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi epileptikko epileptikot
genetiivi epileptikon epileptikoiden
epileptikoitten
epileptikkojen
partitiivi epileptikkoa epileptikkoja
epileptikoita
akkusatiivi epileptikko;
epileptikon
epileptikot
sisäpaikallissijat
inessiivi epileptikossa epileptikoissa
elatiivi epileptikosta epileptikoista
illatiivi epileptikkoon epileptikkoihin
epileptikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi epileptikolla epileptikoilla
ablatiivi epileptikolta epileptikoilta
allatiivi epileptikolle epileptikoille
muut sijamuodot
essiivi epileptikkona epileptikkoina
epileptikoina
translatiivi epileptikoksi epileptikoiksi
abessiivi epileptikotta epileptikoitta
instruktiivi epileptikoin
komitatiivi epileptikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo epileptiko-
vahva vartalo epileptikko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 4-A