Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hankain (33)

  1. airon tuki veneen partaassa
    Mahtaako tällä osata soutaa, kun näyttää olevan tappihankaimet.
    hankaimina vanhanaikaiset haarukat

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhɑŋkɑin/
  • tavutus: han‧kain

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hankain hankaimet
genetiivi hankaimen hankaimien
hankainten
partitiivi hankainta hankaimia
akkusatiivi hankain;
hankaimen
hankaimet
sisäpaikallissijat
inessiivi hankaimessa hankaimissa
elatiivi hankaimesta hankaimista
illatiivi hankaimeen hankaimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hankaimella hankaimilla
ablatiivi hankaimelta hankaimilta
allatiivi hankaimelle hankaimille
muut sijamuodot
essiivi hankaimena
(hankainna)
hankaimina
translatiivi hankaimeksi hankaimiksi
abessiivi hankaimetta hankaimitta
instruktiivi hankaimin
komitatiivi hankaimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hankaime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hankain-

Etymologia muokkaa

  • Alkuaan laitaan kiinnitetyn oksan hanka.

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

alahankain, hankainraksi, järvihankain, merihankain, perähankain, rautahankain, sisähankain, tappihankain, ulkohankain

Aiheesta muualla muokkaa

  • hankain Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

hankain

  1. (taivutusmuoto) monikon genetiivi sanasta hanka